Hei siellä, kiva kun tulit mun blogiin! Tämä on mun ihka ensimmäinen julkinen blogikirjoitus, niin jännittävää! Aloittaminen ja ensimmäisen tekstin kirjoittaminen on kuulemma vaikeinta ja siitä se homma helpottuu. Samainen lause pätee myös retkeilyyn ja sen aloittamiseen, tällä kertaa onkin siis luvassa pieni pintaraapaisu suhteestani retkeilyyn ja luontoon ylipäätään. Haluan myös avata hiukan ajatuksiani siitä, mitä toiveita minulla on tämän blogin suhteen ja mitä haluan teksteilläni viestittää. Hyppää ihmeessä mukaan!
Luonto ja ulkoilu ovat kuuluneet elämääni lapsuudesta saakka tavalla tai toisella. Olen kotoisin Keski-Pohjanmaalta, jossa luonto on ollut aina lähettyvillä ja metsään on päässyt vaivattomasti. Lapsuuteni parhaimpiin muistoihin kuuluvat seikkailut ulkona. Majojen rakentaminen, metsän äänten ja ympäristön tarkkailu ja tietysti aina se parhain juttu – hyvät eväät nuotion äärellä. Nyt aikuisiällä aloin kaivata hektisen työn ja kaupunkielämän vilskeen lisäksi ympärilleni luonnon tarjoamaa hiljaisuutta ja rauhaa – paikkaa jossa saa vain olla ja hengittää. Tästä alkoikin aktiivisempi retkeilyharrastus minun osaltani muutamia vuosia sitten ja sen jälkeen harrastus onkin vienyt täysin mukanaan. Rantalomat ovat vaihtuneet pohjoiseen Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan. Pohjoisen puhdas luonto, hiljaisuus, villit erämaat ja sen tarjoamat seikkailut kiehtovat mua suunnattomasti. Ehkä pieni ripaus luonnon ja sen tarjoaman hiljaisuuden kaipuusta selittyi myös ikään kuin paluulla lapsuuteen ja juurilleni, metsä kun on paikka, joka muistuttaa mua lapsuuden huolettomuudesta. Ajasta, jolloin suurin murhe oli löytää sopivia risuja majan tekoon. Vaikka vuodet ovat vierineet, niin metsästä löydän ilon, rauhan ja huolettomuuden vielä tänäkin päivänä.
Nykyisin tulee retkeiltyä useammankin kerran viikossa ja harrastus on tuonut huomattavasti lisää sisältöä ja myös jaksamista arkeen. Teen vuorotyötä ja etenkin talvisin on ihanaa, kun ennen iltavuoroa on mahdollista käydä nauttimassa pannukahvit talvisena kimaltelevan metsän ympäröivänä. Plussaa tulee tietysti myös siitä, että samalla ehtii saada pienen annostuksen päivänvaloa, joka muuten jäisi melko vähäiseksi talvella. Arkisin käymme usein Jessen kanssa juomassa iltateet nuotion äärellä, mikä olisikaan sopivampi paikka vaihtaa päivän kuulumiset ja haaveilla tulevista seikkailuista. Viikonloput on yleensä pyhitetty enemmän tai vähemmän retkeilylle ja silloin tulee usein päiväretkien lisäksi myös yövyttyä lähimetsissä. Ulkona yöpyminen on tehokas tapa nollata työviikko ja arjen kiireet, se on myös mukavaa yhdessäoloa vaikkapa kumppanin tai ystävän kanssa.
Retkeilyn lisääntyminen on myös aktivoinut minua toisen rakkaan harrastukseni, valokuvauksen, parissa. Nämä harrastukset kulkevat kivasti käsi kädessä. Välillä kun ei jaksaisi liikahtaa kotisohvalta mihinkään, avautuu ikkunasta niin upeat näkymät, että ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja kuin napata kamera käteen, auto alle ja hurauttaa lähimetsään pienelle iltaretkelle. Mahdollisesta huvituksen puutteesta huolimatta lähteminen ei ole ikinä kaduttanut ja sohvallakin on mukavampi viettää loppuilta, kun on ensin käynyt haukkaamassa raitista ulkoilmaa. Luonnossa liikkumiseen on helppo yhdistää paljon muitakin harrastuksia, kuten vaikka maastopyöräily tai ulkokallioilla kiipeily, näistä kerron mielelläni lisää myöhemmin omassa postauksessa.
Vaikka pari viime vuotta onkin kulunut erittäin aktiivisesti retkeilyn parissa ja olen oppinut paljon uusia asioita tällä saralla, on silti vielä hyvinkin tuoreessa muistissa miltä aloittaminen tuntui. Mikä jännitti tai ihmetytti? Mitkä asiat koin vaikeina ja miten niistä selvittiin? Etenkin harrastuksen alkutaipaleella tai vaikkapa ensimmäistä ulkona yöpymistä suunnitellessa olisin ainakin itse halunnut lukea aiheeseen liittyviä kommelluksia ja saada hiukan tukea ja naisnäkökulmaa joltain, jolla on tietoa ja taitoa jo entuudestaan. Näitä asioita haluaisin tuoda itse blogissani esille ja tätä kautta myös osoittaa, että retkeily ja sen aloittaminen ei lopulta ole ydinfysiikkaa ja harrastus on sopiva kaikille, ketkä siitä ovat kiinnostuneita. Tapoja retkeillä ja tehdä siihen liittyviä asioita on kuitenkin lähes yhtä paljon kuin retkeilijöitäkin, itselle sopivimmat tavat ja rutiinit muovaantuvat varmasti matkan varrella.
